Melkein kuukauden paussin jälkeen agikisaamassa ja tällä kerralla matkaa vain noin 15 km kisapaikalle. Kyseessä paikallisen seuran kisat, paikkana Kuluntalahden maneesi ja tuomarina Rauno Virta kaikille tasoluokille. Kisapaikkana maneesi oli ihan hyvä ja pohja mukavan tiivis eli ei liian pehmeä ja uskoisin, että koirille oikeinkin mainio alusta. Meidän poppoosta kisoihin osallistui Noita ja Neppu. Qiiraa en ilmoittanut, vaikka kyseessä olikin piirinmestaruuskisat, kun sen kontaktit eivät ole kunnossa – tai niitä ei siis ole – ja lisäksi edellisissä kisoissa hyppypainajainen taas kummitteli. :o(
Kisat alkoivat kolmosluokilla eli Neppu pääsi ensimmäisenä suhaamaan. Ja se tosiaankin sitten suhasi… Ensin kisattiin agiradalla ja siinä oikein mukavalla alkukuviolla, johon suunnittelin mielestäni oikeinkin onnistuneen ohjauksen. Ja sen mun suunnitelma jopa onnistui, mutta Neppu nyt vaan toteutti jälleen kerran ajatustaan, että seuraava suoritettava este on se lähin, ihan sama, mitä kartturi koettaa kertoa… ;o) Joten sinne väärälle esteellehän se kosahti eli HYL. Tuosta selvittyä sitten viipotimme loppuradan oikeinkin hienosti maaliin, paitsi toiseksi viimeisenä olleen okserin meni aika pahasti päin. Toisena ratana olleella hyppärillä okseri oli sitten heti esteenä numero kaksi ja siitä tiukka 180 astetta käännös seuraavalle hypylle. Annoin hypätä nyt okserin kunnolla ennenkuin edes yritin kääntää, jotta ei taas kolistele ja komeestihan se hyppäsikin ja hyppäsipä sitten toisenkin kerran mutkan jälkeen kuin näyttääkseen, että kyyyllä siitä yli puhtaastikin päästään! Eli siis HYL myös toiselta radalta. Hyppäri loppui tosi pitkään toisesta takakulmasta alkaneeseen suoraan ja hienosti Neppu sen irtosi, kun mie koitin perässä raahustaa.
Neppusen jäähyttelylenkin ja samalla Noidan lämppäyksen jälkeen lähdin takaisin maneesille katselemaan Nomppiksen ekaa rataa ja otin onneksi koiran mukaan. Nimittäin ovella kuulin, kun ohjaajia kutsuttiin rataesittelyyn!! Kääk, tyrkkäsin Noin remmin ekalle tutulle ja äkkiä katsomaan, mutta onneksi rata oli sama kuin 3-luokille ja olin siihen jo kerran tutustunut eli ei sittenkään paniikkia. :o) Koiraa hakiessa totesin, että se kävi melkoisen kuumana. Edelleenkään sille ei sovi se, että annan jollekin pideltäväksi…
Myös Noidan annoin hypätä rauhassa sen kakkosena olleen okserin, mutta pitäisi muistaa, että se kehittää heti melkoisen vauhdin… Sain kuitenkin juuri viime hetkellä kääntymään pois suoraan takan olleesta putkesta, mutta vein sen sitten perettämällä itse toiseen putkeen oikean hypyn sijaan eli heti alkuun HYL. *plaah* Jatkettiin kuitenkin rataa ja ihan hienosti pikkueläin kiiti, kunnes sillä pahuksen loppusuoralla ropisteli pari rimaa alas, kun jäin ihan liikaa sen vauhdista ja alkoi niin paljon odottelemaan minua.
Toisen radan esittelyn ajaksi jätin Noidan maneesin ulkopuolelle puuhun sidottuna yksin odottamaan ja se olikin heti paljon rauhallisempi kun menin hakemaan. Jännä sinänsä, että toisen ihmisen pitäessä se kiihtyy, mutta yksin ei. Rata lähti rullaamaan Noidalla oikein hienosti ja sekä A:n että puomin kontaktit olivan aivan buenot! Mutta puomin jälkeen sitten napsahti, kun en sitonut koiraa tarpeeksi ja se nappasi Nepun tavoin lähempänä olleen hypyn eli jälleen HYL. Jatkettiin kuitenkin ja kokeilin keppien alkuun niistoa, johon Noita tulikin hyvin, mutta itse hätäilin jatkoa liikaa eli siihen olisi tuolla ohjauksella tullut virhe. Loppu taas puhtaasti ja rimat pysyi hyvin, vaikka aika rohkeasti vedätin. Nomppis oli kyllä hieno tällä radalla ja hyvä mieli jäi tuloksesta huolimatta.
Eli se niistä kisoista, ei kerrottavaa jälkipolville. ;o) Lähdettiin sitten kisapaikalta suoraan vajaan kilsan päähän meidän vakiometsälenkille jäähdyttelemään ja jaloittelemaan itse kukin.
Pyryharakoiden lauma 