Juu, lupasin päivittää blogia ahkerammin, mutta mitään ei ole tapahtunut? No, kun ei meille ole mitään tapahtunut! Hyvin on ollut rauhallista ja tasaista meidän elo ja meno. Päivät vieriin eteenpäin ilman mitään maatamullistavia uutisia tai tapahtumia. Ollaan vähän sellaisessa talvihorroksessa eli ei kisoja, eikä vielä näyttelyitä, kun missi on alaikäinen jne. Ollaan siis ”maattu jalat seinällä” ja ladattu akkuja. ;o)
Ei vaan, ollaan me sentään treenattu. Noita käy kerta viikkoon ohjatuissa treeneissä ja vapaavuorolla ollaan myös koetettu käydä, jos suinkin on keritty tai sitten olen ostanut irtovuoroja. Ja viime sunnuntaina pyörähdettiin myös pitkästä aikaa Oulussa treenaamassa Activen hallilla. Treeneissä Noita kulkee nyt välillä tosi hyvin, mutta esim. mahdollisen parin viikon pakkastauon jälkeen vähempi hyvin eli mopo keulii. Selkeästi sille sopisi paremmin se, että treenejä olisi vähintään se kaksi kertaa viikossa. Toki myös Neppu on käynyt omalla vuorollaan porskuttamassa ja se menee kyllä hienosti. Itse vaan pitää muistaa, että ihan nuori treenikaveri se ei enää ole, joten pitää malttaa lopettaa ajoissa, vaikka muori niin kovasti haluaisi mennä vielä ihan pikkusen lisää. Nyt meillä on ollut treeneissä kausi, jolloin otetaan pitkää rataa ja haetaan kestävyyttä sekä muistamista. Joo, minä olen vanha, enkä muista. Rata alkaa unohtumaan huolestuttavan usein, mutta lohduttaudun sillä, että muistan – yleensä – sinne radan puoliväliin asti eli noin esteelle 20 ja sehän riittää. =oP
Kisoja meillä ei ole tiedossa kuin vasta kuukauden päästä. Silloin olisi tarkoitus käydä kipaisemassa mahdollisesti maaliskuun ainoat kisat. Nyt tosin näyttää siltä, että Noidan juoksu taitaa osua juuri tuohon. :o/ Kovin se jo merkkailee lenkillä. *huoh* Odotin kyllä, että se aloittaisi juoksun vasta helmi-/maaliskuun vaihteessa, mutta taitaa lyhentyä juoksuväli entisestään (viimeksi 7 kk 1vk). Se taas tietää, että syksyn kisasuunnitelmat taitaa mennä uusiksi, jos MJ suunnittelee maalimalle Pikku-Trolleja… Mutta sen näkee sitten. ;o)
Pikku-Pätkiskin on kovasti kasvanut. Tai no, kovasti ja kovasti… Ei se mikään jättiläinen ole, saa nähdä, minkä kokoiseksi kasvaa. Hampaat 0vat jo kaikki vaihtuneet, vaikka ikää on vasta 5½ kk. Sinänsä hyvä, niin pääsee purenta kasvamaan ajoissa kuntoon, kun ei ole maitokulmurit haitolla. Sen verran ollaan sentään sen kanssa touhuttu, että PätPät aloitti eskarin eli on tokon alkeiskurssilla! Hauska veikko se on ja kyllähän sitä pitää pikkasen ”huijata” hommia tekemään eli on kovin erilainen kuin nuo bc:t. Tosin sitten, kun osaan oikeasta narusta nykäistä, niin se on varsin tiitterä tokottelija. =oD
Alla Pätkiksen viralliset posekuvat 5 kk:n iässä, kuvaajana Salme Räsänen. Otettu muuten meidän yhdistyksen eli HiFin järjestämällä valokuvauskurssilla. Ihan kivallehan Pät näyttää ja tykkään itse kovasti sen tän hetkisestä kehityksestä. Normisti kun on tottunut katselemaan bc-nuorisoa, joka tässä iässä on aika… hmm.. ”mielenkiintoisessa” kehitysvaiheessa. ;o)
Maaliskuussa päästään sitten ensimmäisen kerran näyttelyyn. ;o) Rautalammille suunnataan kuun lopussa yhdessä Tiinan ja Selman kanssa.
Että semmosta tänne. Kyllä tässä pikkuhiljaa piristytään ja aletaan kuleksimaan. Jos ei muuta, niin akka kuleksiin maaliskuun alussa Cruftsiin… *jei*
Pyryharakoiden lauma 