15.04. Hyllytavaraa riittää… ;o)

Hiukan riskillä aikanaan ilmoitin Noidan näihin Oulun KAS:n kisoihin. Epäilin, että paluu Vaasan näyttelystä saattaa mennä myöhään ja JOS Noi on edelleen 1-luokassa, niin startti kisoihin on tooosi aikaisin… ;o) Onneksi kuitenkin Nomppis nousi Pellossa 2-luokkaan ja meidän ei tarvinnut suunnata uudelleen matkaan kuin vasta kymmenen jälkeen aamupäivällä eli alle saatiin oikein mukavat yöunet.

Myös näissä kisoissa Noita starttasi luokassaan ekana, koska oli luokkanousija ja tietty minun tuurilla jälleen maxit aloittivat. Pellon ”katastrofiräiskinnästä” viisastuneena roudasin varulta mukaan häkin, jonka voisin tuoda maneesille mikäli en saisi autoa kovin lähelle. No, häkille oli sitten käyttöä. :o) Liikutin Noitaa kuitenkin koko ajan rataesittelyä odottaessa ja laitoin sen häkkiin takki päällä vasta, kun esittely alkoi. Näin sen ei tarvinnut kauaa siellä odotella ja haettaessa se oli oikein rauhallinen ja tyytyväinen.

Tuomarina näissä kisoissa oli Seppo Savikko ja radat oli mukavan haastavia. Agilityradalla aloitettiin ja jo rataesittelyssä totesin, että tässä olisi meille vaikein kohta. Keinulta lähdettiin suoraan hypylle, josta lähes 180 asteen käännös A:lle. No ei siinä mitään, mutta kun sen hypyn takana suoraan oli putki noin 5 m päässä odottamassa… ;o) Mietin tuohon kahta vaihtoehtoa eli JOKO juoksen hypylle varmistamatta keinua, jarrutan voimakkasti jaakottaen, jolloin rima tot.näk. tippuu TAI lähetän keinulta koomaten ja lähden heti vetämään A:lle, jolloin rima taas vaarassa. Mietin tätä vielä koiraa hakiessa ja päädyin sitten jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Radan alkukurvit selvitimme hienosti, muutenkin meno oli vauhdikasta ja keinulla nopea kontakti, siitä lähetys hypylle ja… putkeen ja HYL! Noita lukitsi putken jo keinulta ja oisin saanut kyllä tehdä vaikka kärrynpyörän Maammelaulua laulaen ja siitä huolimatta sinne olisi mennyt. :oDD Muuten rata oli kuitenkin vallan hieno, joten tulos ei masentanut ollenkaan.

Toinen rata oli tosi kivan oloinen ja tässä ei ollut niin pahaa ”miinaa” meille kuin ekassa, joten oikein odottavin mielin hain koiran rataesittelyn jälkeen. Jätin koiran lähtöön ja siirryin aloituskohtaan joilloin tuomari nosti käden! Käännyin Noitaa kohden ja tämä elukki seisoi ensimmäisen ja toisen hypyn välissä… Joo, oli sitten hiipinyt perääni riman ali! Sekunnin sadaosan mietin, mitä teen ja kävelin koiralle puhumatta takaisin lähtöön, otin uudelleen lähtöasennon – Noita kiepsahtaa jalkoväliini istumaan – eli HYL ja marssin radalle aloituskohtaan. Jep, kouluttamista eli ei asiaa radalle, mutta koira istui niin nätisti, että otin palkaksi kaksi ekaa hyppyä, tyrkkäys takaakiertoon ja kehuen pois. Oppiko mitään? Tuskin, mutta tulipahan tehtyä. ;o)

Viimeisenä oli sitten vielä hyppäri, jossa oli vaikka minkälaista mutkaa. Ei paha, oikein hauska itseasiassa. Tällä radalla koira sitten päätti irtoilla kaikkiin mahdollisiin putkiin ja jopa kepit haettiin yhden ylimääräisen kerran, mutta en voinut olla sille vihainen. Oma ohjaus oli ihan hanurista ja koiralla oli hauskaa! Mikä parasta eli vaikka ohjauksesta ei voinut edes puhua ja turboruuvi hirtti pohjaan, niin siitä huolimatta kaikki rimat pysyi ylhäällä. Eli siis tältäkin radalta tuloksena komea HYL ja varmaan x 10! =oP

Eli sellaiset hyllykarkelot tällä kerralla Peltokosken maneesilla. Ei muuta kuin treeniä lissää ja seuraavat kisat onkin sitten ulkona ja mukana kirmaa myös Neppunen, jei!

Kategoria(t): Agility, Kilpailut. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s