Niin se taas vuosi vierähti ja perinteinen Tamminäyttely pidettiin Pallohallilla. Vuorossa oli jo 40. Tamminäyttely, joka nykyään on aina KV-näyttely. Minulle tämä oli joko 20. tai 21. kerta, kun olin takoilemassa näyttelyssä. Vuonna 1995 olin ensimmäisen kerran Pallohallilla ja siitä lähtien joka vuosi. Sitä ennen olin ainakin kerran – hämärästi muistelen olleeni kahdesti – talkoilemassa 80-luvun lopulla, kun näyttely järjestettiin vielä Liikuntahallilla eli nykyisellä Kajaanihallilla. Siellä se olikin tiivis tunnelma eli siihen nähden Pallohallilla on suorastaan ruhtinaallisesti tilaa. ;o)
Tänä vuonna olin kehäsihteerinä molempina päivinä, kun omia koiria ei kehässä sattuneista syistä ollut. Lauantaina pyöritin terrierikehää, jossa arvosteltiin mm. amstaffit, staffit, airikset ja vehnät. Sopuisasti käyttäytyviä koiria eli ei mitään hässäköitä, mukava tuomari ja oikein kiva kaveri kirjoittavana kehiksenä, joten mikäs se oli näin päivää viettäessä. Totesin tosin, että onneksi minun ei tarvinnut kirjoittaa, sillä tuomarina olleelta Kimmo Mustoselta tuli tekstiä melkoisen paljon ja vauhdilla! Aikaisemmin olin aina kirjoittavana, mutta nykyään vähänkään kylmemmällä ilmalla minun kädet ei vaan toimi, joten jätän sen puuhan mieluummin muille, kun ei vaan pysty.
Kehän jälkeen piipahdin sitten kotona huokaisemassa ja hain Noidan eli sen ohjelmassa oli osallistuminen toiseen perinteiseen eli illan agilitykisaan. Yksi startti kaikille luokille, kun ei siellä illan aikana vaan kerke enempää ottamaan, ettei ihan yöhön mene. Kisat aloitti kuitenkin 3-luokat ja olin ilmoittanut sinne myös Nepun, jonka Tiina kiltisti paikalle kiikutti. Rata ei ollut mitenkään hirmuisen kinkkinen, muutama hankalampi kohta, mutta aika reipastahtinen. Neppu pysyi kyllä lähdön kiltisti, mutta näin heti sen lähtiessä ponnistamaan ekalle hypylle, että ei kanna muorilla siivet riman yli ja melkoinen plätsähdyshän se oli riman päälle. :o/ Sille on tullut nyt kumma tapa rynniä tuo eka hyppy, kun on muka niin kiire radalle… No, virhe siis ja kun nolla meni siinä, niin sitten mentiin. Oma ohjaus vapautui ja vedätin ihan surutta menemään. Neppu lähti mukaan ja mentiin kyllä ihan mukava rata loppuun asti ja puhtaasti eli se eka rima jäi sitten ainoaksi virheeksi ja tuloksena 5 vp, pöh! Tiina kävi sitten tulosten tultua katsomassa, että kuin meille kävi ja paljonko olisi hävitty nuoremmille ajassa… Joo, Neppu paineli reippaat kolme sekuntia voittajaa nopeammin eli taas saapi sanoa, että jos tädillä olis munat, niin se olis setä ja Neppu valio. *huoh*
Nepun jälkeen oli sitten Noidan vuoro ja kovin korkealla ei taas tavoitteet olleet, koska kisakaveri oli aika lämpöisen oloinen. Arvasin tuon, sillä jos sukkula on päivän maannut kotona jalat suorana, niin ei siitä kummoista voi odottaa, kun sen päästää irti ja houkuttimena on vielä muutama agilityeste… Niinpä sitten onnistuimme jo heti alkukurvissa tekemään kiellon – oho, se kääntyikin oletettua paremmin – ja sitä korjatessa putosi myös rima. Rataa jatkettiin melkoisella ryminällä kaasun hirttäessä ja jossain vaiheessa tipahti myös toinen rima eli tuloksena yhteensä 15 vp. Kyllä radalle sopi myös onnistuneita kohtia, vaikka välillä meinasi itseäkin taas kyyti hirvittää. :oP Noh, jatkamme taas treenailua ja seuraavan kerran kisaamme varmaankin vasta maaliskuun alussa.
Onneksi kuitenkin päivän aikana tuli mukavempia agilityuutisia sukulaisilta. Nepun Step-tyttö (FI AVA&AVA-H&TVA&MVA BH JK1 HK1 VK1 W. Muffin) ja Emmi olivat olleet aloittamassa agilitykisavuotta Vaasassa ja sieltä tuloksena hienosti tupla 0-voitto! Wow! Jälleen saamme olla kaksikosta ja Hipun lapsenlapsesta ennemmän kuin ylpeitä! Ja jotta ei jää mitään hampaankoloon, niin Emmi oli voittanut myös kolmannen radan toisen koiransa, Saran, kanssa! Hienoa ja onnea onnea!!
Sunnuntaina menin sitten jälleen heti aamusta hallille jatkamaan kehäsihteerihommia. Tällä kerralla – ensimmäisen kerran ’kehishistoriani’ aikana – pääsin sihteeriksi bordercolliekehään, jossa arvosteltiin myös belggarit parin muun rodun lisäksi. Tuomarina oli jälleen uusi tuttavuus eli Tarja Löfman, joka on arvostelut bortsut Suomessa vain pari kertaa aikaisemmin. Tykkäsin kyllä kovasti hänen tyylistään ja arvostelutavastaan ja olin aika pitkälle samaa mieltä tuloksista hänen kanssaan. Ja pitkästä aikaa tuli muuten kunnolla seurattua koko bc-kehä – sattuneista syistä. ;o) Parille nuorelle pojalle olisin toivonut hiukan parempia käytöstapoja ja muutaman koiran kohdalla harmitti, kun niitä ei oikein esitetty eli koirat eivät pääseet ihan oikeuksiinsa. Mutta pääosin ihan kivaa katsottaa oli tämänkin kehän meno, myös myöhemmissä roduissa.
Myös Neppu kävi pyörähtämässä kehässä Tiinan kanssa ja melkoisen täpinöissään muori esiintyi ekaa kertaa veteraaneissa. Pikkasen meinasi sihteerillä mieli herkistyä, kun katselin Hipun tytärtä kehässä… Sekin on jo veteraani eli niin se aika vaan kuluu vinhaa vauhtia. :’o) Toivottavasti tohokki saa tötteröidä terveenä vielä monta vuotta ja saa misseillä mummoluokassa – tosin hiukan hillitymmin siellä voisi käyttäytyä, silleen iälleen sopivasti. ;o) Niin ja tohotuksestaan huolimatta Nepun tuloksena oli siis hienosti ERI1 SA PN4 ROP-vet. Ison kehän jäin vielä päivän päätteeksi Nepun osalta jännäämään ja melkein koko matkan suhari malttoi sinne ravata ennenkuin mopo ’hiukan’ keuli… :oP Eli sellainen Tamminäyttely tänä vuonna ja ensi vuonna on sitten toivottavasti mukana omakin koira eli Pätkiksen vuoro pyörähtää misseilemässä.
Sellaisia pikkuisen hienompia näyttelykuulumisia tuli sitten maailmalta! Australiassa asustelevan Hipun Hipsu-tyttären poika Zac eli Aust Ch Nahrof Web Of Intrigue voitti siellä Best In Show’n! Aika huisin hieno uutinen eli niin se pojasta polvi paranee! Me ollaan täällä kaukana TAAS aika ylpeitä meidän lapsenlapsesta… :oP